Oulussa asiat toimivat itseni osalta hyvin. Lepo oli ollut koiranunta, liian katkonaista ja vähäistä, mutta sillä tuntui kuitenkin selviävän, ja minut noudettiin festivaalialueelle juuri oikein sovittuun aikaan. Vanha toveri, Yli-Hukan V-M, oli kyseisen Rantalavan vastaavana, joten epäselvyyksiä ei muodostunut ja hyvä ilmapiiri oli taattu. Itse keikkakaan ei aiheuttanut niin pahaa kramppitilaa kuin joskus aiemmin, kun kyseisellä viikolla oli ollut jo pari onnistunutta keikkaa: yksi hyvä, toinen oikeinkin hyvä. Lavasointi oli taas kerrasta selvä; laaja-alainen ja balanssissa. Ja yleisöäkin oli tullut paikalle puolille päivin omituisen paljon.

Vain sää rankaisi. Ensimmäinen puolisen tuntia oli aurinkoista, joskin painostavaa, mutta toinen puolikas meni aika perkeleellisen sateen ja myräkän merkeissä. Piti oikein ihmetellä, kuinka hyvin kansa jaksoi pysyä asemissaan, vaikka muutamat näkyivät kastuvan läpeensä uitetuiksi rotiksi, kun ei ollut sattunut sadesuojaa mukaan festivaalille lähtiessä.
Tunnelma oli itselleni luonteva, ja Oulun vierailu oli lopulta sellainen, että se(kin) merkitsee elettynä tuntina hyvää syytä siitä, miksi keikkailu on mielekästä.

Minun lopetettuani sää sen kuin yltyi mekkaloimaan, mutta ymmärtääkseni ilta-aika jo antoi hieman armoa festivaalikävijöille.
Siis: osittain paska sää, mutta plusmerkkinen reissu, hyvä että tuli tehdyksi.