Haastattelija kysyi, eikö ole arvolleni sopimatonta, että esiinnyn kahdessa puolen tunnin jaksossa ja vieläpä niinkin piskuisella lavalla. Vastaus kuului taustalta; siellä musisoi trubaduurina Tumppi Varonen, samoin ehdoin, ja hän sentään on tehnyt tätä työtä sen kolmisenkymmentä vuotta. Pirullinen kesäyön kylmyys sen sijaan häiritsi hieman - oli vaikea saada soitetuksi juuri niin täsmällisesti kuin parhaimmillaan kykenee, kun sormet ovat kohmettua aivan kalikkatasolle. Onneksi Puustockia ei järjestetä tammikuussa.
Luulin myös hetken jonkun varastaneen kitarani, mutta kyse oli vain siitä että järjestysmiehet olivat peitelleet ne perin huolellisesti näkösuojiin. Kiitos siitä, kauniisti ajateltu.

Juonut kansa ( etenkin se pariskunta, joka yritti harrastaa jotain fellaation sukuista hotellin käytävällä, melko epätoivoisen oloisin tuloksin - vähemmän pohjia ensi kerralle? ) otti minut vastaan hyvin. Tietenkin pienehkö äänentoisto on vaarassa jäädä päälavan rumpu-, kitara- jne. soundcheckien alle, mutta siitä nimen omaan on kyse. Joko pienieleisen informaation saa otetuksi vastaan, jos olot sen sallivat, ja jos eivät, niin sille ei oikeastaan voi paljoakaan - akustista soittoa ei kannattane ajaa ulos aivan päälavan täysrynnäkkövolyymitasoilla. Olennaisin taisi kuitenkin välittyä puolin ja toisin.