Koko perjantai kolmastoista oli oikeastaan yksinomaan otsikolla "aikaa tapettavaksi". Pari haastattelua oli päiväsajalle sovittuina, mutta lähinnä artisti kulutti tunteja vailla mitään päämäärää tai tarkoitusta.
Ei typerämpää loppujen lopuksi, sillä siinä tuli sattumalta tutustuttua pariinkin uuteen ihmiseen, joiden kanssa aika vierähteli rattoisasti, vaikka säät eivät juuri suosineetkaan ja illan esiintyminen ei luonnollisestikaan jättänyt täysin rauhaan.

Mieli keveni lopulta, sillä vaikka a) soittoaikaani typistettiin viitisen minuuttia aikataulun petettyä ja b) Ismon ja Tehon duon jälkeen on toki kosolti haastetta kiivetä lavalle, niin vastaanotosta en nytkään päässyt valittamaan.
Toki näissä tilaisuuksissa olennaisin on etäällä sekä fyysisesti ajateltuna että henkisessäkin mielessä - on vaikea olla varma siitä, mikä yleistunnelma mahtaa vallita, kun kansa on niin kaukana - mutta selvisin kuitenkin.

Yöajalla jauhoimme roskaa sen toisen kolmikirjainyhtyeen nokkamiehen kanssa, ja joimme, kuitenkin muistaen kohtuullisuuden rajat. Näin toimivat vanhettuvat musiikkiammattilaiset, eivätkö?