Tällainen pienimuotoisempi keikka tuli tarjolle olennaisesti Sulo -osuutta myöhemmin, mutta koska järjestävillä tahoilla ei ollut mitään kahta peräkkäistä Joensuun-esiintymistä vastaan, ei ollut minullakaan.
Soundcheck viivästyi hieman; viimeisinä esiintyneen Samettivallankumous -yhtyeen bassovahvistin oli combon pehmeästi muotoillusta nimestä huolimatta alkanut savuamaan, joten me muut jouduimme odottamaan vuorojamme.
Maankierron huvittava piirre on juuri tässä: kiirehtiä paikalle, jotta pääsisi odottamaan, tapahtuisikohan seuraavan tunnin tai kahden aikana jotain.

Iltaman avasi - melko pahaa pilaa pistäen - Kaisa Vala, joka soittaa pianoa ja laulaa huikeasti. Viiden biisin ep:nsäkin on nyt plakkarissa ja sitä kelpaa kuunnella. Suomen Kate Bushia tai vastaavaahan levy-yhtiöt ovat olleet vailla jo vuosia, ja Kaisa on kyllä selkeästi lähimpänä maalia, vaikka minulle täysin tuore nimi olikin.
Sian piti siis petrata juoksuaan, ja Joensuun yleisö otti kyllä vastaan vähintäänkin innostuneesti. Soundcheckiin nähden eivät asetukset kai täysin täsmänneet, sillä ensimmäisen laulun aikana tuli jos minkäkin laista monitori- ja pa -ongelmaa, mutta "alku kangerrella saa, jos loppu kaunis on", ja niin se olikin.
Joku tiedusteli - taas kerran - mikä on setin ytimekkäin lainakappale, ja se oli jälleen kerran "Find the cost of freedom"; Crosby, Stills, Nash & Young -tuotantoa. Omat neljä riviäni toimivat "Vapaudella on hintansa" -otsikon alla.

Teatteriravintolassa ei ollut ainoastaan mukava meininki meneillään, vaan myös pitkä lista vanhoja tuttavia, ja parin uudemmankin kanssa tuli vaihdettua joitain lausekkeita. Erityiskiitos heille - on hyvä huomata, että perin hyvät ihmiset tuntuvat säilyvän hyvinä, ahtaista ajoista tai muista mullistuksista huolimatta.