|
Mierolainen
Isäni elämä, teot ja kirjoitukset
Perkeleen peltilaatikot
Mäyriä ja ihmisiä
Minä vien roskat pois
Ampukaa mut kuuhun
Itkuvirsikirjat
Suunnaton laulu
Joulu on juhlista pahin
Laki = laki
Kello on paljon, kulkekaa hiljaa
Pyhä jysäys
Ruudinkeksijät
Kaikki me kuolemme pian
Kappaleet tekijän, paitsi "Suunnaton laulu" -kappaleen sanoitus J. Martikainen ja A.W. Yrjänä, sekä "Pyhä jysäys", jonka sävelsivät J. Martikainen ja P. Tiainen.
|
Tekijän muistiinpanoja
Veijo Meri määrittää "Sanojen synty" -teoksessaan sanan "miero" seuraavasti: pitäjä, kylä, seutu, johdannainen sanasta mierolainen, venäjän sanasta mir, joka tarkoittaa maailmaa, rauhaa, ihmiskuntaa ja kyläyhteisöä.
Itse olin ymmärtänyt sanan useampia miinusmerkkisiä mielleyhtymiä sisältäväksi; kuvaamaan hahmoa, joka ei mahdu järjestäytyneen yhteiskunnan raameihin. Näistä innostavien ristiriitojen syistä levyn otsake on tullut valituksi, ja sen alle voin tekijänä määrittää kaiken, mitä levyllä kuuluu.
"Mierolainen" yrittää kertoa muun muassa uudelleen jakautuvasta kotimaastamme, pienistä ja suurista ihmisistä (millä tahansa kriteereillä mittaukset sitten suoritetaankaan), ihmisten ja eläinten arvosuhteista toisiinsa, aikaamme määrittävistä peltilaatikoista ja kelloista, siitä oletuksesta että vanhempien virheet toistuvat seuraavassa sukupolvessa, rakkaudesta yksityisellä ja yleisemmälläkin tasolla, ihmisen naurettavuudesta ja hetkittäisestä suuruudesta, katkeruudesta, kostonhimosta, vapaudenkaipuusta, lain monimutkaisesta jakautumisesta ja anteeksiannosta.
Olen jo pidempään elätellyt haavetta tehdä jotain sellaista, johon en tarvitsisi kenenkään muun lupaa tai hyväksyvää elettä. Se johtuu siitä, että olen tullut johtopäätökseen jossa taiteilijalla ei ole juuri muuta kuin vapautensa. Se voi tarkoittaa myös vapautta nähdä nälkää tai vapautta saada selkäänsä niin julkisesti kuin yksityiselläkin tasolla, mutta tahdon tämän levyn myötä nähdä sen positiivisemmassa valossa; intomielenä tehdä asiat juuri niin kuin siinä hetkessä on sattunut huvittamaan tehdä. Miettimättä ´uraa´ tai ´katu-uskottavuutta´.
Tämä näkyy myös musiikin kylkimyyryläiseksi tehdyssä kuvastossa, että kuuluu useissa taltioinnillisissa ratkaisuissa. Jotkut laulut ovat muodoltaan huikentelevampia, toiset taas primitivismiä, jollaista en ole ennen rohjennut tehdä kuin demotasolla. On vain tuntunut siltä, että joissain tapauksissa kappaleella ei ole ollut varaa teknisesti hienostelevaan äänikuvaan, toisissa se taas on ollut paremmin perusteltua.
Olen myös yrittänyt tarjota lisäassosiaation mahdollisuuksia pienten runonkaltaisten kautta. Lauluntekemiseni on yhdistelmä kuvasarjoja, musiikkifragmenttien maailma ja lauluteksti, josta tulisi ilmentyä olennaisin päämäärä. Nyt päätin siivilöidä osan tuosta materiaalista toisen painoksen oheiseksi.
"Mierolaisen" kaksi pakkausmuotoa ovat oma osansa tätä järjettömyyttä, josta niin kovin pidän. Ei liene kovin viisasta pakata levykokonaisuutta dvd-kanteen, kun tietää miten vaivalloisesti levykauppiaat suhtautuvat erikoisempiin painosmalleihin. He eivät yleisen väittämän mukaan saa niitä mahtumaan hyllyihinsä. Vaan miksi piitata siitä? Sama koski musiikkiakin. Olen jo päässyt keikanjälkeisessä tilanteessa puolustelemaan oikeuttani laulaa "Laki = laki" -kappaletta, koska vanginvartijakuulijani luuli minun puolustavan ihmisen oikeutta tehdä rikos. Ymmärsin tämän väärintulkitsemisien mahdollisuuden jo aikaa sitten, mutta myös siitä on oltava piittaamatta.
Mitä teilläkään viime kädessä on? Uskon, että jos koette olevanne edes jollain elämänne kaistaleella ´vapaita´, teillä on paljon.
Levy sai konkreettisen alkunsa, kun keksin kysyä Ville Kangasta tuottajuusyhteistyöhön. Olimme paria vuotta aiemmin tehneet hänen "Suuri erehdys" -levylleen yhteisen kappaleen, ja koska kyseinen levy oli yksi eniten kuuntelemiani, ajattelin yhteistyössä piilevän mahdollisuuksia. Villen muassa tuli myös levyn äänittäjä ja miksausinsinööri Seppo Santala. Tätä tietä levyn soittajistokin muotoutui monisäikeikseksi; esimerkiksi osaavaa harpunsoittajaa ei löydy aivan joka kulmalta, mutta omien, ja etenkin Villen kontaktien kautta saimme tarvittavat soittomiehet ja -naiset tarvittaviin tehtäviin.
Yleistä linjausta ei päätetty missään vaiheessa, sillä ainoat säännöt koskivat levyn juonirakennetta, eivätkä nekään enää loppumetreillä täysin päteneet, jos ne alkoivat liiaksi haittaamaan yleistä hyvää henkeä. Nämä biot ovat yleensä jonkun muun kirjoittamia, eikä niiden ylisanojen vuota monikaan usko, saati että useat lukijat piittaisivat tästäkään mallista. Minua kuitenkin pyydettiin laatimaan alustus kyseiselle aiheelle, ja tässä ovat olleet muutamat hajanaiset mietteeni. Teidän ei tarvitse piitata tästä, mutta toivon että kuuntelette itse levyn. Se on johdannainen sanasta mierolainen, venäjän sanasta mir, joka tarkoittaa maailmaa, rauhaa, ihmiskuntaa ja kyläyhteisöä.
|
Isäni elämä, teot ja kirjoitukset
Koska levyt yleensä ´potkaistaan´ käyntiin jollain kertosäeiskostetulla kappaleella, tuntui mielenkiintoiselta kokeilulta avata tämä kertovammalla laulelmalla. Suurmiehistä kirjoitetaan hyllykilometreittäin tutkimuksia, heidän elämänsä valotetaan joka kulmasta kansalaisten opiskeltaviksi, mutta millaisia olisivat näkymättömämpien hahmojen viiden minuutin mittaiset elämäkerrat? Tällaisesta kysymyksestä tapahtuu liikkeellelähtö, ja sivulauseessa määrittynee myös kertojan, näkymättömän miehen pojan, elämä.
Perkeleen peltilaatikot
Eräs tuttavani vihaa syvästi jonkun toisen hänelle tarkoin määrittämiä työaikoja, ja sellaisten ympäristöjen toista peikkoa; robottimaisuutta, jota työntekijältä odotetaan. Metaforana ja kiteytyksenä sellaiselle arjelle hän kirosi "perkeleen peltilaatikot". Juuri tällainen viitekehys tarvittiin kyseisen laulun minähenkilölle, ja koska kappale lienee ajatuksellisilta lähtökohdiltaan negaatio, sille pyrittiin musiikkiympäristössä sovittamaan soitinnuksellinen positio.
Mäyriä ja ihmisiä
Ei tarvitse olla ruudinkeksijä käsittääkseen otsikon Steinbeck -muunnelman. Miksi sitten "mäyriä"? Siksi, että esimerkiksi Tampere -
Helsinki -moottoritiellä, jos toki monella muullakin vilkkaasti liikennöidyllä väylällä on ensisijaisesti kuolleita mäyriä enemmän kuin
viitsii laskea. Luonnon ja ihmisen välinen epäsuhta tulee sitä kautta toistuvasti mieleen, ja herättää pään ylle kysymyksiä, joihin on vaikea löytää vastauksia. Jottei asian äärellä täysin happamoituisi, päätyy ongelmaa ratkomaan komediallisin keinoin. Tämä on siis laulu, jonka lähtökohta on valtasuhteet. Musiikillisesti ei ole koskaan aiemmin tullut pyrittyä tämän lähemmäksi Jethro Tullin akustisvetoista fragmenttiprogeilua. Jokin sellainen tuntui olevan aiheelle sopiva musiikillinen ympäristö.
Minä vien roskat pois
Jos on romahtanut hierarkian pahnan pohjimmaiseksi, saattavat päiväunet olla suuruudeltaan tätä luokkaa. Sovituksellisesti ´70 -luvusta muistuttavat torvet huvittavat lauluntekijää kovin, ja äänittäjän peruste sille, että rummut kuulostavat juuri tältä, oli ettei tämän laulun kertojaäänellä ole enää varaa parempiin soundeihin. Tämä oli paras äänittämisperuste, jonka olen kuullut pitkään aikaan.
Ampukaa mut kuuhun
Ensimmäinen laulu tämän levyn puitteissa, jossa minähenkilön etsintä kääntyy ulkoisten tekijöiden puimisesta itseen päin. Pop-musiikissa usein, ehkä eniten käytetty väittämähän on, että rakkaudessa on vastaus. "Ehkä siinä on vastaus minullekin", miettii kertoja. Otsake on otettu uusiokäyttöön toiselta toisaalle kaipaavalta ja rauhaa etsivältä hahmolta, eli Juhan af Grannilta. Näin primitiivistä balladia ei kai sopinut toisin taltioida. Ainakin taltiointihetkellä tuntui siltä.
Itkuvirsikirjat
Toisia lauluja pitää hieman hävetä. Useimmiten se johtuu liiallisesta henkilökohtaisuudesta kappaleen jollakin tasolla, ja jos tähän yhdistetään menneisyys, jossa on ensisijaisesti tehnyt niin aggressiivista materiaalia kuin on vain kuinkaan aikaan saattanut saada, jää tällainen laulu helposti laatikkoon. "Itkuvirsikirjat" tulivat kuitenkin mukaan, sillä pyrkimys kuvata suomalaista kansanluonnetta, tai ainakin omaa sellaistaan, ei tuntunutkaan typerämmältä, kun asiaa oli hetkisen miettinyt. Ja mikä parasta, levyn kertojan hahmo saa mahdollisuuden laventua, että levyn massiivisin instrumentaalimaailma on tässä.
Suunnaton laulu
Tämän sävellysprosessi pyrki tavoittamaan edes jotain David Bowien "Hunky dory" -levyn sävystä. Tekstinrakennus taas sai alkunsa A.W. Yrjänän kanssa tekemistämme parista laulusta, jotka esitettiin siinä muodossa ensimmäisen ja viimeisen kerran Tavastian elonkorjuujuhlilla 2003. Yrjänän kertosäe jäi miellyttämään ja vaivaamaan, ja sen ympärille halusin rakentaa uuden miljöön ja hahmot. Itämaiset viisaathan ovat tavanneet omistaa vain päällään olevat vaatteet, ja ryysyläishahmojen yhdisteleminen meidän horjahtaneittemme hahmoihin kiehtoi. Rap-uranuurtaja Paleface sanoi Tavastialla kyseisen laulun ensiversion kuullessaan, että hän tahtoo tehdä siitä remiksauksen. Nähtäväksi jää, miten käy.
Joulu on juhlista pahin
Joululaulut ovat mielenkiintoisia jo siksi, että vaikka joulua perhejuhlana ja hiljentymisen aikana hellitäänkin, voi samaan aikaan miettiä, millaista on niillä, joilla ei ole perhettä, kotia, varallisuutta yhteenkään lahjaan tai kaikkea tuota yhdessä. Millainen joulu silloin on? En tahtonut kuitenkaan tehdä laulun minähenkilöstä ruikuttavaa hahmoa, vaan selviytyjän, joka toimeliaisuudella ja lakia olosuhteisiinsa nähden vapaasti tulkiten ottaa joulustaan irti sen minkä saa.
Laki = laki
Rikosta seuraa rangaistus. Levyn soitto-osuuksista suuresti huolehtinut ja mm. Hedningarna -Tellun kanssa rutkasti yhteistyötä tehnyt Ville Kangas on oikea mies järjestämään kansanmusiikkipunkkia. Kappaleen luonne oli lähtöjäänkin primitiivistä halonhakkuuta; miltei kuplettimusiikkia, joka perustuu kertojan erittäin subjektiiviseen näkökulmaan tapahtumien kulusta, ja yksinkertaiseen musiikki-ympäristöön, jonka maksimimitta lienee 3 minuuttia. Nämä raamit tulivat käytetyiksi. Tässä kappaleessa Santala-Kangas -kaksikko soittaa taiteilijan pyynnöstä ovia.
Kello on paljon, kulkekaa hiljaa
Balladi, jollaisia on varmastikin ollut olemassa aina. Tematiikka on uskoakseni peräisin pakkotyöläisten puuvillapelloilla laulamista
spirituaalisista lauluista, joissa haikaillaan vapauden perään, ja syystäkin. Tässä on siis tietoinen yritys säveltää ja sanoittaa kokoon jotain sellaista, jota maailmassa on aina ollut, ja tulee varmasti olemaankin. Jotta yksinkertaisuus olisi kauneutta myös toteutuksessa, jäi alkuperäisestä sovitusideoinnista jäljelle vain Tommi Vikstenin kitaransoitto. Jonka pyysin soittamaan siitä syystä että hän ymmärtää paremmin kappaleen lähtökohtia ja historiaa kuin tekijä itse.
Pyhä jysäys
Jos ihminen ymmärtää oman pienuutensa itseään ympäröiviin voimiin nähden, millä nimellä niitä milloinkin kutsutaankaan, hän voinee elää elämäänsä edes hieman rauhallisemmin mielin kuin ilman tuota ymmärrystä. Pienuuden tunnustamisesta esimerkiksi "Pyhän jysäyksen" edessä ehdin (säveltäjätoverini Petri Tiaisen keralla ) ruotimaan jo aikapäivää sitten, mutta päivitin kappaletta tämän levyn tarkoituksiin. Koska Pyhä jysäys on Pyhä, kappaleeseen haluttiin taivaallinen soitin, eli harppu, ja rukous, jota en kuitenkaan tohtinut liitettävän kansilehtiin. Ehkä rukouksen muoto on kuitenkin jollekulle pyhä, edelleen.
Ruudinkeksijät
Tästä ei voi ( eikä haluakaan ) sanoa paljoa; mutta ehkä sen verran kuitenkin, että jos jonkun laulun kautta on halunnut kyetä nauramaan itselleen, niin ainakin tämän. Musiikin sovittamisessa onkin siksi mukana mm. 3 pienoiskuunnelmaa, jotka soivat yhtäaikaisesti, perkussiotaidetta, johon uskaltautui jopa lauluntekijä itsekin vaikkei osaakaan soittaa perkussioita sekä yleistä, tarkoituksellista liioittelua niin sovituksen kuin laulun itsensäkin suhteen.
Kaikki me kuolemme pian
Yhdellä mikrofonilla taltioitu yksi otto, jota ei voinut sen koommin ´parannella´. Syy sellaiseen saattaa selvitä laulua kuuntelemalla.
Tällaisiakin kappaleita on ainakin ajatus- ja sävelkulkutasolla ollut varmasti vähintäänkin sadan vuoden perimällä, mutta jostain oudosta syystä tämän julkaiseminen tuntui tärkeämmältä kuin jonkun ´oikean´ kappaleen. Eräällä verrattomalla kirjailijalla oli tapana sanoa viimeisinä
vuosikymmeninään joka aamu omalle peilikuvalleen: "Muista, että sinä kuolet pian". Hän uskoi, että sitä myötä hän tekisi päivän aikana parempia tekoja läheisilleen, koska ei unohtaisi sitä, mikä elämässä mitään merkitsee.
