JARKKO MARTIKAINEN
Hyvää yötä, hyvät ihmiset
( Levy -yhtiö )
Jarkko Martikainen has maintained surprisingly good quality in his work both in his band YUP and his solo career. Martikainen?s latest offering, a live album consisting of songs he?s performing accompanying himself with an acoustic guitar, is ? for the most part ? no exception to the rule. He is one of the sharpest lyricists in the current Finnish rock scene, and a very good also at composing songs and performing them on stage. Still, it is somewhat of a surprise that the acoustic versions of the songs work so well, since one would think they would need the elaborate arrangements YUP and Martikainen are famous for.
Live albums, just like live gigs, are very much about co-operation with the audience and the performer(s). Hyvää yötä, hyvät ihmiset is, in a refreshing way, very different from live albums recorded in huge arenas, where you can only hear thousands of anonymous people screaming. Here, people shout out their comments and wishes for songs Martikainen should play, and he answers them most usually in a very funny way. The record is very warm and intimate. People seem to be quite drunk, but that?s the way it usually is in Finnish rock clubs.
The only drawback of the album is that after only two solo albums, Martikainen may not have enough of different songs for a well balanced live album. Muovailuvahaa is a previously unreleased track, and Elegia is Timo Rautiainen cover (although the lyrics are penned by Martikainen as well). All the other songs are from Martikainen?s two solo albums.
This isn't really the same thing as seeing Jarkko Martikainen live, but live albums can rarely replace the real thing. However, as a live album, it is different from the norm in a nice way, and as a proof that Jarkko Martikainen is one of the most talented Finnish songwriters, it works rather well.
3/5
Tapio Ahola / Free magazine
JARKKO MARTIKAINEN
Hyvää yötä, hyvät ihmiset
(Levy-yhtiö)
Jos sattuu pitämään YUP:n alkutaipaletta suuressa arvossa ja Homo Sapiensia (1994) komeimpana kotimaisena rock-albumina, ei mies ja kitara -konteksti ole se luontevimmalta tuntuva Jarkko Martikaiselle.
Ja minähän satun. Onneksi Martikainen itse ei koe asetelmaa epäluontevana. Tämän ansiosta soolokeikoilla nauhoitettu Hyvää yötä, hyvät ihmiset on rohkein Martikaisen laulama levy sitten Yövieraiden (1996).
Vaikka levy sisältää kappaleita kolmelta keikalta, voisi kyseessä yhtä hyvin olla yksi kokonainen keikka. Suurempia eroja tallenteista ei löydy, mitä nyt trubaduuri intoutuu revittelemään viimeisellä, Jyväskylässä nauhoitetulla osuudella. Komeaan Valssi tanssitaidottomille -kappaleeseen revittely tuo yllättäen uutta voimaa. Sanoittamansa Trio Niskalaukauksen Elegian versioinnissa Martikainen osoittaa, että biisin ydin on aivan jossain muualla kuin raskaissa kitaravalleissa.
Martikaisen äänen ja tunnistettavien laulumelodioiden ansiosta ei olisi omituista kuulla joukossa YUP -kappaleitakaan. Vaikkapa Normaalien maihinnousun (1999) Kaikki on hyvin sopisi joukkoon mainiosti.
Soolomateriaali on kuitenkin niin vahvaa, ettei moiseen ole tarvetta. Koruttomuudessaan Hyvää yötä, hyvät ihmiset on livelevy yhdyssanan varsinaisessa merkityksessä. Tätä korostavat rönsyilevät välispiikit ja aito kontakti yleisöön. Kuinka usein vastaavaa muka kuulee niin sanotuilla livelevyillä?
9 / 10
Jukka Kittilä / Sue
JARKKO MARTIKAINEN
Hyvää yötä, hyvät ihmiset
(Levy-yhtiö)
Martikaisen sooloura tuntuu edistyvän jopa YUP:ta vilkkaammin. Kahden soololevyn jälkeen on vuorossa livealbumi, joka on koottu kolmelta keikalta Oulusta, Heinolasta ja Jyväskylästä. Jos studioalbumit risteilivät liki-YUP-soundin ja virkistävän erilaisten, monipuolista soitinarsenaalia hyödyntävien sovitusten välillä, on tällä livelevyllä tunnelma ja toteutus samanlainen alusta loppuun. Äänessä ovat vain ja ainostaan Jarkko ja akustinen kitara. Tällä tavalla Martikaisen ironisia huomioita todellisuudesta esittävät tekstit pääsevät entistäkin vahvemmin esille, mutta toisaalta levy on ilman visuaalista ärsykettä huomattavasti raskaammin soutava tunti kuin elävänä koettu keikka. Martikaisen vahvasti omaleimainen, piruileva fraseeraus ja pääasiassa rämpytetty säestys saattavat alkaa väärässä mielentilassa pidemmän päälle jopa ärsyttää. Niinä hetkinä kun käsittelyn alla on hieno biisi ja Jarkko on selvästi vapautuneessa fiiliksessä, on tulos komeaa. Näin käy etenkin intensiiviseksi kasvavan Myrskyn aikana, jolloin tunnelma kasvaa selvästi miestä ja kitaraa suuremmaksi.
3/5
Mikko Meriläinen / Soundi
JARKKO MARTIKAINEN
Hyvää yötä, hyvät ihmiset
( Levy-yhtiö )
Jarkko Martikaisen soololevyt Mierolainen ja Rakkaus ovat kestäneet kuuntelua kummasti paremmin kuin Martikaisen emoyhtye YUP:n albumit tällä vuosituhannella. Silti uutinen live-levystä sai kulmat kurttuun: mitä järkeä on julkaista live, eli eräänlainen kokoelma, kahden kokopitkän jälkeen? Onneksi Hyvää yötä, hyvät ihmiset vastaa tähän kysymykseen kiitettävästi.
Jos levyn kritisoiminen on pakko aloittaa kyseenalaistamalla sen julkaisemisen järkevyys, kannattanee kriitikon vilkaista peiliin kerran jos parikin. Onko olemassa tietty tahti, jonka välein artisti albumeitaan saa julkaista ? tai millaisia albumeja?
Ei kaiketi, vaikka U2:n tai Metallican julkaisuaikataulua seuraavat varmasti harmittelevat Martikaisen levy per vuosi -tahtia. Suotakoon se kuitenkin herralle ja huomautetaan lopuksi, että idea livelevystä on syntyjään Levy-Yhtiön keulakuvan Arska Tiaisen päästä. Järkisyytä ei hänkään albumille ole osannut nimetä, mutta maailma on tulvillaan fiilispohjalta tehtyjä taideteoksia, joten ei mekään mussuteta aiheesta tämän enempää.
Olen itse kuunnellut Mierolaisen ja Rakkauden läpi useita kymmeniä kertoja. Ei siis liene yllätys, kun luulin, ettei Hyvää yötä, hyvät ihmiset onnistu tarjoamaan minulle mitään. Väärässä kuitenkin olin. Hyvää yötä, hyvät ihmiset tuskin on tuleva klassikkoalbumi, mutta omassa pienuudessaan se on pirteä poikkeus syksyn megalevyjen (CMX, Hanoi Rocks, HIM, Nightwish, Eppu Normaali) joukossa. Biisit toimivat vähintään yhtä hyvin kuin studioversioinakin. Suurempiakin vapauksia alkuperäismateriaaliin nähden olisi tosin Martikaisen suonut ottavan. Pitää kuitenkin muistaa, että mies ja kitara -konseptilla on rajansa, ja etenkin Rakkauden biisit ovat jo lähtökohtaisesti sangen akustishenkisiä.
Levy-Yhtiö on tehnyt viisaasti sisällyttäessään albumille Martikaisen välispiikit ja yleisön elämöinnin mukaan albumille. Ne paljastavat miten intiimeistä ja leppoisista akteista on ollut kyse. Nokkelasanaista ja yleisönsä hyvin huomioivaa Martikaista kuuntelee mielellään laulujen välissäkin, mutta yleisön elämöintiä olisi voinut etenkin Kaikki me kuolemme pian -biisin kohdalla hieman vaimentaa.
Kuten sanottua, Hyvää yötä, hyvät ihmiset sisältää ensisijaisesti kappaleita Martikaisen soololevyiltä. Tuttujen laulujen ohella mukana on ennestään levyttämätön Muovailuvahaa sekä Hyvää yötä, nykyaika -singlen b-puolelta tuttu, Timo Rautiaiselta takaisin napattu Elegia, joka pääsee Martikaisen laulamana paremmin oikeuksiinsa. Näiden kahden raidan ansiosta Hyvää yötä, hyvät ihmiset -albumin arvosana nousee kokonaisella tähdellä.
4/5
Tatu Junni / Plaza.fi -verkkosivusto
JARKKO MARTIKAINEN
Hyvää yötä, hyvät ihmiset
( Levy-yhtiö )
Pätevä taltiointi Martikaisen soolosuorituksista.
Heti kärkeen on sanottava, että Jarkko Martikaisen viimevuotinen Rakkaus-soolo on edelleenkin ahkerassa kuuntelussa. Se on helposti Martikaisen tuotannon paras levy. Luultavasti Rakkauden aloittamassa yläkierteessä on päätetty saattaa ilmoille tämä lähinnä Martikaisen kahteen soololevyyn keskittyvä live. Saatesanojen mukaan idean isä on intoiluun taipuvainen levy-yhtiöpomo Arska Tiainen.
Kuten keikoilla on todettu, Martikaisen karisma toimii myös studion ulkopuolella. Kolmelta keikalta tallennettu Hyvää yötä, hyvät ihmiset on siitä erikoinen live, että Martikainen on valinnut mukaan itselleen varsin epäedullista materiaalia. Levyn aloittavat neljä biisiä on tallennettu Oulussa, ja taustalla mölisevät humalaiset pohjoispohjanmaalaiset kuulostavat todella rasittavilta. Toisaalta Martikainen on rehellinen, sillä baarin nurkassa akustista kitaraa soittava mies ei aina kerää yleisön sataprosenttista huomiota.
Tallenteet ovat päteviä, ja keikkojen paikoin hienokin tunnelma välittyy. Hieman paljaan olon tämä kuitenkin jättää. Miehen ja kitaran liveshow osoittaa haavoittuvuutensa välillä liiankin konkreettisesti.
3/5
Jussi Mäntysaari / Rumba
JARKKO MARTIKAINEN
Hyvää yötä, hyvät ihmiset
(Levy-yhtiö)
YUP:n ideanikkari Jarkko Martikainen keräsi kelpo palautetta soolokeikoiltaan, joten konserttilevyn julkaisu oli helppo perustella.
Heinolassa, Jyväskylässä ja Oulussa taltioidut folkkiset palat asettelevat valokeiloihin äkkivääriä mies ja kitara -tunnelmia. Martikaisen nyrjähtäneen sarkastiset lyriikat pitävät huolen siitä, että kuuntelija pysyy varpaillaan. Elämänmakuisuutta korostaa taiteilijan kiemurainen laulutyyli, joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa.
4/5
Juha Seitz / Ilkka
