Julkaisut 1998

16.01.1998 Apulanta: Singlet 1993-1997 -Cd

Apiksen sinkkuhitit ja harvinaisuudet.

24.04.1998 Lehtivihreät: 1998 -Cdep

12.06.1998 Apulanta: Teit meistä kauniin -Cdep

12.06.1998 Apulanta: Teit meistä kauniin -Cdsingle

28.08.1998 Tehosekoitin: Pillitä Elli pillitä -Cdsingle

1.09.1998 Tehosekoitin: Varoittava esimerkki -Cd

Niin pääsemmekin itse asiaan, eli Tehosekoittimen kauhunsekaisella kunnioituksella odotettuun kolmanteen pitkäsoittoon, joka viimeaikaisten tapahtumien nojalla sai nimekseen ”Varoittava Esimerkki”. Levy on tällä kertaa nauhoitettu pääkaupungissa, pahamaineisella Soundtrack-studiolla. Avustajina levyllä kuullaan lukuisaa joukkoa sinänsä prominentteja rockfiguureja, mukana on mm. Karkkiautomaatin, Lehtivihreiden, The 69 Eyesin, Hybrid Childrenin, Egotripin, Nollaseiskan, Harry Fontana-Bandin, Defusersin, Spamin,Taivassataman, Irwinin Lasten, Pestamorin sekä Hamsterivaraston edustajia.

Lopputulos saattaa yllättää, jopa kauhistuttaa - Voiko tämä olla tottakaan? Ja vieläpä Suomessa! Mutta älkää toki peljätkö, aistinne eivät ole sumenneet, eikä järkenne ole teitä jättänyt - Se minkä kristallinkirkkaana kuulette, on täyttä totta: Tehosekoitin, Suomen vaarallisin rockyhtye on keittänyt kasaan sellaisen sopan, että siinä riittänee tosikoille nieleskeltävää vielä ensi vuosituhannellakin. Are you ready to rock? Well why divvn´ye say so?!

FIKSU JA KYPSÄ

” Varoittava Esimerkki” pörähtää käyntiin niin, että varomattomilta luiskahtavat housut jalasta. Aloitusbiisi onkin heti piikki niille, jotka eivät oikein osaa rollata, sekä niille jotka kuvittelevat ettei Tehosekoitin ole tosissaan. Paskapuhetta! Bändihän suorastaan nuorentuu vuosi vuodelta. Fiksun Ja Kypsän infantiili kapinahenki maistunee kaikille jotka ymmärtävät mistä ylpäänsä on kyse. Aikana, jona rock´n ´roll-singalongeista on huutava pula, on Tehosekoitin taivaan lahja, tai kenties alakerran, kuka sen tietää…kuka edes välittää! Onhan sanomattakin selvää, etteivät kiltit saati ”henkisesti kypsät” rokkenrollia opi soittamaan.

Torvien mukavasti höystämä svengi lienee liikaa trendeissä roikkuville tylsimyksille, ehkäpä jokunen Tehosekoitinta seuraavakin yllättyy, mutta antaumuksella paukutettu pohja ja sydämellä hoilattu kertosäe vetää mukaansa, tahtoipa sitä eli ei.

SUT VIEN MINNE VAAN

Jaahas! Onkin sitten aika puhua asioista, jotka kiinnostavat näitä epäfiksuja ja -kypsiä nuoria miehiä - nimittäin tytöistä ja autoista. Tällä Girl Powerin vuosikymmenellä Tehosekoittimen sanoitukset ovatkin usein virkistäviä kuin tunkkainen tuulahdus rocksovinismin pimeiltä vuosikymmeniltä. Mutta ei poikia silti parane naisvihasta syyttää - hehän pitävät tytöistä enemmän kuin juuri mistään muusta!

Mimmiä maanitellaan takapenkille melko suorasukaisesti, eikä ”taksireissun” ohjevähittäishintakaan jääne epäselväksi. Torvet soivat taas ja peruskokoonpanokin kurittaa soittimiaan kovemmin kuin kuuna päivänä - myös äänihuulia. Ilkeämpää säröä saa laulusaundeista etsiä.

PAKKO PÄÄSTÄ POIS

Äskeisten rokkiräjähdysten jälkeen on hyvä lepuuttaa korviaan hetki tämän hieman rauhallisemman ja, niin, sanoisimmeko ”aikuisemman” viisun parissa. Jälleen on tyttö jäänyt jne., mutta eiköhän kaikki järjesty jos vain painaa nastan lautaan…

Komeasti, suorastaan mahtipontisesti rullaava kappale on kuin luotu öistä automatkaa silmälläpitäen. Hereillä pysyäkseen on tietysti hyvä laulaa mukana niinkuin keuhkoista vain lähtee. Kehoitamme kiinnittämään erityishuomiota instrumentaaliosuuden jousiin, joista saamme kiittää mm. Marion ”Takaapäin” Göbbelsiä.

ELVARI ON MUN FAIJANI

Tässäpä sukupuu jota pirukin hätkähtää! Kuninkaan poikina ovat Tehomiehet rokkenrollin kiistämättömiä kruununperillisiä, ja sen todistaa viimeistään tämä perinteisiä arvoja ylläpitävä ralli. Äärimmäisen tarttuvalla koukulla aseistettuina lähdetään jälleen kerran kruisaamaan halki öisten katujen, laulamaan, tanssimaan ja tappelemaan menneiden vuosikymmenten nuorekkaaseen tyyliin. Ois mieletönt ku ois jenkki! Vaviskaa!

OH BOY EN LOPETTAA MÄ VOI

Paitsi musiikillaan on Tehosekoitin saavuttanut mainetta myös käytöksellään. Kautta rockmusiikin historian ovat rocktähdet viettäneet vapaa- ja työaikaansa mitä kyseenalaisimmilla tavoilla, vaikkakin olemme yhdeksänkymmentäluvulla joutuneet todistamaan tämän mainion käytännön ikävää hiipumista, kun kaiken maailman terveys- ja moraali-intoilijat ovat vallanneet alaa. Tehosekoitin tekee terveen poikkeuksen tähän kunnollisuuden trendiin ja ottaa rock´n´roll-elämästään irti kaiken minkä suinkin saa. Mutta kalliit ovat laulujen lunnaat… kossut ja nortit, naiset ja pelikortit - ne polttavat hilpeimmänkin rillumarei-mielen joskus puhki (eikä siihen tosiaankaan tarvitse edes viunaa tai paateroa kuten aiemmin käsitelty Arskan tapauskin todistaa).

Julmean härkäviulun kuljettama Oh Boy En Lopettaa Mä Voi kertoo juuri tästä - loputtoman juhlimisen ja uusien hupien etsinnän ajoittain aiheuttamasta turhautumisesta, jota useampikin Tehosekoitin-soittajista on nuoresta iästään huolimatta jo joutunut kokemaan. Kaipuu johonkin pysyvämpään on heikkona hetkenä suuri, mutta tie on jo valittu. Huuliharppu ja epätoivoinen taustaraakunta tuovat pikantin lisän tähän desperado-henkiseen katubluesiin…I´m a poor lonesome cowboy…

FIILIS

Tämä perinteinen rakkauslaulu on kuin luotu teinityttöjen yksinäisten öiden lohduksi, tanssilattioiden kestosuosikiksi ja nostalgikkojen värisyttäjäksi. Sovituksessa ei ole turhia kursailtu: yhteensä kappaleessa soittaa seitsemänkymmentäkuusi muusikkoa. Peruskokoonpanon lisäksi kappaleessa on 20 jousta, 14 akustista kitaraa, 21 taustalaulua, 6 tamburiinia (isoa!), 6 vaskipuhallinta, 3 puupuhallinta, piano, patarummut ja putkikellot.
” Tuulisen ja aution kaupungin turhauttavaa yksinäisyyttä eivät enää lievennä laimeat muistot tai makea viinikään. Ihmisten hymyt tuntuvat tyhjiltä, kun tietää miten väliaikaisia ne ovat, rääk rääk”, jne. - juuri sitä ah, niin koskettavaa soopaa jota kaikissa rakkauslauluissa suolletaan… ja joka toimii aina, vaikka sen tekisi rehellisestikin! Voimmeko olla täysin rauhallisin mielin Tehosekoittimen motiivien suhteen, siitä emme voi olla varmoja ainakaan kuultuamme levyn tylympiä paloja… mutta toisaalta - tutkimattomat ovat rakkauden tiet ja nuorten rockmuusikkojen aivoitukset.

SUSANNA

Awwright! Miksi isien pitäisi lukita tyttärensä visusti kellariin Tehosekoittimen rock-sirkuksen rullatessa kaupunkiin? Miksi myös vaimot ja äidit? Mikä tuntematon, kauhistuttava syvän etelän voodoo-kirous saa naiset unohtamaan kaiken häveliäisyytensä, tanssimaan ja laulamaan kuin raivoisat bakkantit ikään, antautumaan rock´n´rollin hornanhenkien hekumalliseen syleilyyn, sanalla sanoen, sinetöimään viattomuutensa lopullisen tuhon? Mistä helvetistä sen tietää! Mutta se toimii, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tanssikoon siis Susanna, vaikka tiukkapipoistempien silmät putoaisivatkin päästä.

Tämä perusrokkenrolli, jonka äänitysvaiheessa ei volyymia säästelty, saa sukkien lisäksi jopa kengätkin pyörimään. ”Anna hiustesi roikkua vapaana”, kuten suuressa maailmassa sanotaan ja antaudu tanssille, kenties myös sille vanhimmalle! Viimeistään kertosäkeen räyhäkkäät vasket saanevat hien esiin ja karvat pörhölleen.

EI ENEMPÄÄ BLUES, EI ENEMPÄÄ DOWN

Tässä sydänjuuria raastavassa puoliballadissa niellään kyyneliä katkeran kalkin keralla jopa enemmän kuin standardislaavilaisissa itkuvirsissä yleensä. Kuka sanoi ettei patetiikka voi olla uskottavaa!? Vitut! Tässä se taas nähdään - onnellinen mies voi tehdä hyviä biisejä, mutta murheellinen tekee ainakin pidempiä kitarasooloja. Neil Young -henkisessä kurjuuden sinfoniassa luvataan nöyrästi jäädä kiskoille makaamaan ex-tyttöystävän naureskellessa sivusta. Jo mainittu kitarasoolo on syntynyt spontaanisti studiossa jammaillessa, kun äänitysnamiskan ei tiedetty olevan pohjassa. Toista kitaraa muuten soittaa kaikkien rakastama Karkkiautomaatin Jansku.

PILLITÄ ELLI PILLITÄ

” Varoittava Esimerkki” -albuminsa ensimmäisessä sinkkulohkaisussa Teho-kollit ovat todella elementissään. Tästä adrenaliinipommista välittyy soittamisen suorastaan seksuaalinen nautinnollisuus, Tehosekoittimelle leimallinen iloinen hällä väliä -asenne.

Kun valittavana on syrjäkujien ajoittain kurjakin vapauden maisema tai sitova ihmissuhde, saa Elli väkisinkin jäädä pillittämään. Nämä nykyajan trubaduurit kiertelevät linnasta linnaan, kestitettäviksi ja neitojen sydämiä murskaamaan. Rosvo-Roopen perintö elää nerokkaan yksinkertaisessa riffissä ja kuivan ilkeässä kitarasaundissa. Tokihan kättentaputusten ja taustahuutojen ryydittämässä kertosäkeessä luvataan myös palata, joskin lupaus jää hieman epämääräiseksi - ”puutarhaan ryömimisestähän” voi helposti vetää yhteyksiä paratiisin käärmeeseen tai metaforiseen sukupuoliyhdyntään. Sanoma kuitenkin välittynee: emme me ole oikeasti ilkeitä, vaan tiedämme että vain rock´n ´roll merkitsee, ota opiksesi! Kappaleen huikeassa loppukliimaksissa Tehosekoitin onnistuu kuullostamaan juuri niin kapinalliselta raikulipoikayhtyeeltä kuin kuusikymmenluvun jälkeen on ylipäänsä ollut mahdollista. Hyvä, Tehosekoitin!

PIKKUNARTTU

Rockabilly rules! Tässäpä nyrkillinen asiaa tietynlaisten tyttöjen sieville korville! ”Pikkunarttu” on katkera tilitys naiskauneuden pirullisesta lumosta ja vaikutuksesta nuoren miehen herkkään mieleen. Onhan tunnettua näiden Lolitojen taipumus juottaa rockmiehet humalaan ja sen jälkeen häikäilemättömästi käyttää näiden alkoholin vaikutuksesta heikentynyttä moraalia hyväkseen mm. aviottomien lasten maailmaan saattamiseksi. Tällaiselle toiminnalle on saatava loppu! Tehosekoittimen raivokkaan riffin ja letkeiden läski- ja viskibassojen säestämä kannanotto on mainio päänavaus taistelulle miehen oikeuksien puolesta. Kitarakin soi kuin Brianilla ikään, kun Tehosekoitin ruttaa billynsä katkeraan loppuun asti voogut heiluen ja Nu Nile kiillellen.

SYKSY SAAPUU - VANHA SUOLA JANOTTAA

Ä skeisen misogyniapurkauksen jälkeen on Tehosekoittimen jälleen aika totuttuun tapaan hieman hempeillä. Kappale kertoo ajattomasti nuoren miehen kaipuusta rakkaansa luokse, yhteisiin iltoihin satamassa, hellästi jaetun kossupullon äärelle. Karkean romanttiset sanoitukset yhdessä suorastaan beatleaanisen jousisovituksen kanssa saanevat paatuneemmankin laitapuolen kulkijan kyyneliin - tämän balladin voisi olettaa kuluvan jukebokseissa vielä nykyisen rocksukupolven haikaillessa menetetyn nuoruutensa perään jonkin 2000-luvun pahamaineisen avaruusbaarin pimeissä homeentuoksuisissa nurkissa. ”Hei tulisit back mun darling” lienee tuolloin jo aivan hyväksyttävää suomea, mikäli nykyisenlainen kielellinen ja kulttuurinen kehitys nuorison keskuudessa jatkuu.

LUULEN NIIN

Loppua kohden Tehosekoitin alkaa henkistyä. Todistaakseen olevansa Spinal Tapin ainoat oikeat profeetat ja perilliset Suomessa, nuo Tehosekoittimen äärimmäisen hämmentyneet nuoret miehet psykedelisoivat ”Varoittava Esimerkki” -levynsä viimeiseksi kappaleeksi lähes neljätoistaminuuttisen odysseian, jonka sanoma perustuu kiinteästi Vanhan Testamentin Saarnaajaan (joka puolestaan seurailee Gilgames-eepoksen juonenkäänteitä, mutta se on jo toinen tarina). Huomatkaamme myös lopun yllättävät Tao Te Ching-viittaukset. Ja mikä paremmin kruunaisikaan ”seitsemän päivää ja neljäkymmentä yötä” kestävän Luulen Niin-kappaleen, kuin väkevä huuliharppu/akustinen -tulkinta kaikkien tuntemasta neekerispirituaalista Swing Low Sweet Chariot, joka on äänitetty auringonpaisteisella kukkaniitulla Pitäjänmäen Jordan-joen rannoilla. Honk if ye luv Jesus !

Ja lopuksi Karkkiksen Kozmik-Jansku Quantana-fucking-meran kuolemattomin sanoin: ” Musiikkia kuunnellessaan on aina hyvä pitää jotain kädessään”

30.10.1998 Tehosekoitin: Pakko päästä pois -Cdep

30.10.1998 Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin -Cd

Nyt ne ovat täällä taas. Vuoden kestäneen huhu- ja juorumyllyn jälkeen Suomen kylmin rockbändi julkaisee neljännen pitkäsoittoalbuminsa. Viimeinen vuosi ei ole ollut Apulannalle helppo; huolimatta "Teit Meistä Kauniin"-singlen ennätyspitkästä ajasta listaykkösenä ja bändin hurjasta keikkasuosiosta yhtyeen sisäinen ilmapiiri on ollut hyvin tulehtunut. Ongelmat ovat aiheuttaneet uusimman "Aivan kuin kaikki muutkin"-cd:n viivästymisen useaan kertaan. "Kyllähän me kävimme tosi alhaalla, mutta nyt olemme voittaneet ongelmat. Mikä ei tapa, se vahvistaa." kiteyttää rumpali Sipe.

"Aivan kuin kaikki muutkin" ei ole perinteistä Apulantaa. Levyllä on edelleen sama energialataus ja säkillinen toinen toistaan loistavampia kertosäkeitä, mutta myös syvempiä, uhkaavampia sävyjä kuin ennen. Levyn tunnelma on lokakuun lopun tunnelmaa. Murskaavat kitaravallit ja kauniit, koskettavan hauraat melodiat maalaavat tylyjä kuvia elämästä aikamme maailmassa. "Emme halunneet tehdä tästä levystä uusintaa edellisistä levyistämme. Meillä oli valtava tarve uusiutua, mutta samalla säilyttää ne elementit, jotka tekevät meistä sen, mikä me olemme" selvittää laulaja-kitaristi Toni. "Halusimme välittää samankaltaisia tunteita, kuin aikaisemmin, mutta emme halunneet käyttää samoja kuluneita keinoja. Tätä levyä tehdessä emme piitanneet pätkääkään siitä, mitä muut siitä ajattelevat."

"Aivan kuin kaikki muutkin" on kauneudessaan erittäin voimakas levy.Yhtye on sitten edellisen albuminsa löytänyt soittoonsa uudenlaisen grooven ja rullaavuuden; edellisen levyn ilmestymisen jälkeen soitetut liki kaksisataa keikkaa ovat tehneet tehtävänsä. Bändin uudet biisit ovat sävellyksellisesti kypsempiä ja hienostuneempia, mutta silti yhtä raivokkaan mukaansatempaavia, kuin heidän aikaisempi tuotantonsa. Bändi on onnistunut hyppäämään valovuoden eteenpäin kadottamatta itseään. Aivanko kuin kaikki muutkin? Ei. Paljon parempi.